Nykyelämä menee helposti pelkäksi suorittamiseksi.
Meitä ohjataan lapsesta asti etenemään elämämme polulla kuin suunnistusreitillä, tulevaisuudessa häämöttävä suoristuspalkinto mielessämme.
Ja kun myöhästymme, kooemme epäonnistuvamme tai uuvumme matkalla, tunnemme syyllisyyttä.
Elämä ei kuitenkaan ole suoritus.
Elämä ei ole paketti, joka meille syntyessämme annetaan ja jota meidän pitää raahata perässämme elämämme loppuun.
Lopussa ei myöskään seiso mikään iso kiitos, jota kohti meidän pitäisi suunnistaa. Me emme saa pisteitä hyvästä vanhemmuudesta tai kotitöiden tekemisestä tai lasten kasvatuksesta.
Kuten filosofi Alan Watts on sanonut, elämä on kuin musiikkia. Sitä ei soiteta siksi, että päästäisiin viimeiseen...