Uupumus on tila, joka syntyy pitkään jatkuneen stressitilan seurauksena. Niin sanottu stressivaste jää päälle eikä rentoutuminen enää onnistu.
Stressivaste tarkoittaa tilannetta, jossa jokin uhkaavaksi koettu tilanne laukaisee aivojen taistele- tai pakene -reaktion. Sympaattinen hermosto aktivoituu. Lihakset jännittyvät, ruuansulatus hidastuu, syke ja verenpaine nousevat.
Stressi ei ole vaarallista sinänsä ellei se pitkity, kuten uupumuksessa tapahtuu.
Uupumus voi olla työperäistä tai sen voi laukaista myös perhetilanne, erityisesti lapsiperheissä.
Työuupumuksessa eli loppuunpalamisessa erotetaan seuraavat vaiheet:
1. Kuherruskuukausi
Kun aloittaa uuden työn tai on juuri perustanut esimerkiksi yrityksen, mieli on usein innostunut ja positiivisen jännittynyt. Työnteko tuntuu innostavalta ja haasteet kiinnostavilta mahdollisuuksilta.
Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että myös mieluiset työtehtävät, esimerkiksi taiteen tekeminen, voivat pitkän päälle johtaa uupumukseen, jos ei pidä taukoja eikä muista levätä riittävästi.
Muistisääntö: Vaikka tekeminen olisi kuinka kivaa, tekemisellä on aina rajansa. Ihminen tarvitsee lepoa palautuakseen työstä. Muista, että esivanhempamme metsästäjäkeräilijät tekivät töitä eli hankkivat ravintoa vain muutaman tunnin päivässä!
2. Alkava stressi
Tässä vaiheessa työ alkaa hieman kuormittaa. Mieleen hiipii epävarmuutta, ahdistuneisuutta ja levottomuutta. Lepoon laskeutuminen alkaa olla vaikeampaa. Keskittyminen on haastavampaa, mieli harhailee itse tekemisestä huoliin ja uhkakuviin.
Alkaa esiintyä ajoittaisia uniongelmia, ärtymystä, alakuloa. Päätösten tekeminen alkaa tuntua yhä vaikeammalta.
Erilaisia stressiperäisiä terveysongelmia alkaa esiintyä (kuten kohonnut verenpaine, ruuansulatus- ja suolisto-ongelmat, sydänongelmat, ihottumat, hampaiden kiristely jne)
3. Krooninen stressi
Edellämainitut oireet pahenevat ja pitenevät.
Lisäksi alkaa esiintyä vitkuttelua, työtehtävien välttelyä, lyhytjännitteisyyttä, jopa raivokohtauksia. Elämä alkaa tuntua ylivoimaiselta. Yksinkertaistenkin asioiden tekeminen kuormittaa. Uniongelmista tulee jatkuvaa unettomuutta eikä uni enää palauta. Saattaa esiintyä masennusta, syrjään vetäytymistä, apatiaa. Olo on toivoton. Seksi ei kiinnosta ja tulevaisuus pelottaa. Myös alkoholinkäyttö saattaa lisääntyä ja itsestähuolehtiminen jäädä.
Tässä tilassa liian suuri osa meistä viettää lähes koko elämänsä. Siitä tulee normaalitila, jota ei enää pidä mitenkään outona.
4. Uupumus (loppuunpalaminen)
Edellämainitut oireet pahenevat ja pitenevät kunnes ollaan pisteessä, jossa ei enää juuri jakseta nousta sängystä. Joskus uupunut yksinkertaisesti romahtaa, eikä enää pysy jaloillaan. Suihkuunmenokin tuntuu mahdottomalta. Sydän sykkii epätahtiin. Aivot ovat jatkuvassa sumussa.
Esiintyy muistiongelmia ja syvää masennuksenkaltaista lamaa. Maailmasta katoavat värit ja ajantaju heikkenee. Avunhakeminen ja asioiden hoitaminen on ylivoimaista. Mielen on vallannut totaalinen voimattomuus ja ilottomuus. Syke on jatkuvasti korkealla.
Lue tästä toimittaja Riikka Suomisen uupumistarina.
JA LOPUKSI: JOS TUNNISTAT STRESSIOIREITA (kohta 2), HANKI AJOISSA APUA - KUN VIELÄ JAKSAT. VÄSYMYS EI OLE HEIKKOUDENOSOITUS VAAN TERVE REAKTIO MAAILMAAN, JOKA USEIN VAATII MEILTÄ LIIKAA. KÄY LÄÄKÄRISSÄ TAI TYÖTERVEYSHOITAJALLA.
ÄLÄ JÄÄ YKSIN!