Olen kohdannut parin viikon aikana kolme hyvin mielenkiintoista ja ajatuksia herättävää 60+ naista.
Ensimmäinen oli pitkän linjan psykiatri, jonka kanssa keskustelimme naisen toisesta murrosiästä, vaihdevuosista ja elämästä naisena niiden keskellä ja jälkeen.
Psykiatri on tavannut tietenkin työnsä luonteen vuoksi tässä iässä syystä tai toisesta kovasti kipuilevia naisia. Hän sanoi, että tämä murros on monin kerroin vaativampi ja valtaisampi kuin teini-iän murros. Tässä on kyse luopumisesta ja eräänlaisesta näkymättömäksi muuttumisesta monella rintamalla. Emme ole enää lastemme, emme työelämän emmekä usein edes miestemme ensisijainen kiinnostuksen kohde. Osamme on väistyä, lakata olemasta tarpeellinen muille, määritellä itseytemme ja tarkoituksemme uudelleen.
Sanoin, että tuo on osin ehkä totta, mutta kovin ulkoakäsin määrittyvää ja lohdutonta. Hän totesi, että niin se onkin, ja siksi niin hurjaa.
Kohtaaminen ja keskustelu oli ravisuttava. Psykiatri sanoi ääneen asioita, joita kaikki kohtaamme, pohdimme ja myös suremme.
Mutta: vaikka tunnistin paljon tuttua ja osuvaa, halusin samantien asettua ja asetuinkin poikkiteloin. En halua enkä aio olla muiden määrittelyjen, haluamisen tai ei-haluamisen kohde ja armoilla. En aio ryhtyä näkymättömäksi.
Mielestäni 2020-luku on oikein passeli vuosikymmen tehdä tähän ajatteluun lovi, murros ja radikaali muutos. Naisen ei tarvitse pelätä ja peitellä ikääntymistä. Se ei saa olla este elää elämää, jota haluaa elää ja toteuttaa. Se ei voi olla syy olla vähemmän varteenotettava, kiinnostava, osaava tai tekevä. Ei tietenkään!
Ja sitten lady numero kaksi, eli Kirsti Paakkanen kuoli ja tuli yli ajan muistuttamaan, että hei, sinähän voit tosiaankin tehdä mitä haluat - vaikka kuusikymppisenä! Kuten hän, joka osti siinä iässä Marimekon ja aloitti uuden, huikean jakson sekä omassa että koko Suomen (business)elämässä. Kiitos Kirsti tästä(kin)!
Kolmannen ladyn, toimittaja Regina Raskin kirja Onnellisten salaseura juuttui kirjaston esittelyhyllystä käteeni vastoin kaikkea oletusta. Mikä hiton salaseura ja miten niin onnellisten? Päätin kuitenkin lukea. Ja suosittelen muillekin. Tässä lehtijutussa pieniä maistiaisia Reginan ihanan elämänmakuisesta ja tunnistettavasta kelailusta.
Se, että valitsee toivon ja valon, uskon itseensä ja muihin, ei ole helppo valinta. Paljon helpompi on ottaa annettuna, antaa periksi ja tyytyä. Vai onko sittenkään?
Vaikka välillä tympii tai ei vain jaksaisi, haluan silti valita Kirstin ja Reginan tavoin. Elämä on annettu elettäväksi ja aika on aivan liian arvokasta ja poisluisuvaa hukattavaksi sen miettimiseen, mitä voi tai ei voi, koska ikä.
Jaana Jetzinger
Jaana on hyvinvointiin erikoistunut toimittaja, kouluttaja, mindfulness-ohjaaja ja logoterapeuttiopiskelija.
Jaana on perustanut Facebookin suurimman vaihdevuosiryhmän, jonka löydät täältä. Ja täältä löydät lisätietoa Jaanan vetämistä mindfulness-harjoituksista.